lauantai 23. syyskuuta 2017

Vantaa EPN

Viikko sitten Cooperilta meni "kehäneitsyys" Vantaan pentunäyttelyssä. En käynyt aikoinaan Kodan kanssa kertaakaan pentukehissä, joten yllätyin positiivisesti kuinka iso tapahtuma epävirallisesta pentunäyttelystäkin oli tehty, kuinka paljon pentuja oli paikalla ja meno olikin rennompi kuin virallisissa näyttelyissä konsanaan.
Vaikka Kodan kanssa onkin kehiä kierretty ulkomaillakin, niin kieltämättä hieman jännitti tällä kertaa. Minulla oli uusi nuori, kokematon koira ja vaikka näyttelyjuttuja oltiinkin reenattu niin en yhtään tiennyt mitä Cooper koko jutusta olisi mieltä. Tilanne oli Cooperillekin ihan uusi; paljon ihania ihmisiä ja koiria ympärillä, paljon melua, hälinää ja hajuja eikä Koda mukana tukena ja turvana.
Cooper olikin ihan erilainen kuin isänsä. Kodan kanssa on selvästi tottunut liian hyvään, kun se on hiirenhiljaa eikä provosoidu ilman hyvää syytä. Tultiin paikalle hyvissä ajoin, mikä varmasti oli ipanan kannalta hyvä juttu. Sehän on aina käyttänyt ääntään melko paljon ja ensimmäinen tunti menikin häkissä piippaillen. Sen jälkeen tosin tulikin hiirenhiljaista.:) Muuten olen todella tyytyväinen Cooperin käytökseen; se oli todella iloinen, reipas, skarppina ja kiinnostunut kaikesta ja kaikista. Siltä ei myöskään pitkän odottelun jälkeenkään loppunut virta, Kodahan on melkolailla perässä vedettävä jos päivä liiaksi venyy.

Viime hetken reenailuja viime viikolla ennen lauantain kehäkettuiluja:



Niin kaunis pieni punainen poika.<3
Tollereilla oli tuomarina Pirjo Aaltonen, joka ymmärtääkseni on vasta hiljattain niiden arvosteluoikeudet saanut. Tollopentuja oli neljä, kaksi urosta ja kaksi narttua. Cooper oli ainoa pikkupentu, muut olivat jo sitten vanhemmissa. Sää oli vaihdellut koko päivän auringonpaisteesta pieniin parin minuutin kuuroihin joiden aikana ei kerennyt edes kastua. No, kuinkas ollakaan, tollerit olivat totta kai viimeinen rotu tuomarin kehässä ja horisontista lähestyi pikimustat pilvet. Ja totta kai juuri kun piiiiiiitkän odottelun jälkeen tollerit vihdoin kutsuttiin kehään, taivas repesi rajuun kaatosateeseen. No, tollereille sopiva keli vissiin? Jotenkin vaan niin perus tuuria.:D
No, ei siinä muuta kuin huppu päähän ja pennun kanssa kehään. Cooperin asenne oli mahtava! Pikkumiestä ei kaatosade haitannut, se meni oikein pieni punainen kuono pystyssä kehään kuin olisi tehnyt sitä aina. Luotin ja tiesin että se liikkuu hyvin, mutta seisominen meillä on ollut hieman heikkoa vielä. Cooper kun edelleen mieluiten tarjoaa istumista, muita temppuja tai pusuja koska paikallaan pysyminen on edelleen tylsää.:D Ipana yllättikin seisomalla kuin tatti tuomarin kopeloidessa eikä yrittänyt niin paljon hillua ja apinoida kuin olin ajatellut. Eipä sitä kaatosadettakaan enää ajatellut eikä oikein edes huomannut kun kehässä piti keskittyä kuitenkin niin paljon.
C-mies sai ihan mukavan ensimmäisen arvostelun, meidän arvostelulappu vain koki hyvin kovia kaatosateessa vaikka yritin sitä takin sisään turvaan tunkea. Suurin piirtein siinä todettiin seuraavaa:
"Hyvä luustoinen urospentu. Oikeat mittasuhteet. Vielä hieman ilmavassa vaiheessa. Sopusuhtaiset ääriviivat. Tyypillinen ilme. Hieman lyhyt alaleuka. Purenta saa tiivistyä. Hyvä karvapeite. Hyvät kulmaukset. Liikkuu hyvin sivusta ja edestä, takaa hieman kapeasti."
Tällä arvostelulla saatiin KP! :) Niin saivat kaikki muutkin tollerinpennut ja ylläri sinänsä vanhempi urospentu vei voiton urosten kesken, mutta olihan tuo ero huikea kun toinen oli lähes 2kk Cooperia vanhempi.
Tapani mukaan aloin myös totta kai ressata heti tuota purentaa, että onko peli menetetty jatkon kannalta. Kyseinen tuomari kuulemma on todella tarkka juuri purennasta, mutta silti. Cooperilla on kulmurit kuten kuuluukin ja ihan selkeä leikkaava purenta. Sain kuitenkin pian tukea ja rauhoitteluja että on muillekin noin sanottu mutta aika hoitanut tehtävänsä kun pää ja leuka kasvaneet vielä. Ei siis vielä pitäisi olla mitään hätää.. Mutta tämä on niin perus meikäläistä reagoida heti näin.:D En vaan mahda sille mitään, Cooper kun on muuten niin hemmetin sievä (vaikka itse sanonkin) ja kasvamassa todella lupaavaksi ja on jopa hieman enemmän makuuni kuin Koda, rakenteellisesti siis.


Susanna sattui sopivasti kehänlaidalle, joten saatiin kelistäkin huolimatta muutama kuva muistoksi ensimmäisestä kehäkettuiluista, kiitos vielä tätäkin kautta!

Onhan se tämän kuvan perusteella kieltämättä vielä hieman kapea ja ilmava.:D



"Bitch, I'm fabulous!"
Kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen tulokseen sekä ennen kaikkea ipanan käytökseen.:) Hauskaa on pikku-ukon kanssa tehdä ja harrastaa kyllä, se on aina ihan täysillä mukana kaikessa mitä tehdään, kunhan vaan palkasta sovitaan.;) Ja kun ei tosiaan virta lopu, niin mikäs siinä vaikka päivä vähän venyisikin. Oikein mukava korkkaus joka tapauksessa, jatkoa on jo luvassa joten eiköhän me ipanankin kanssa yhteinen sävel tähän löydetä ja hiota kuntoon.
Keskiviikkona Cooper täyttikin jo 6kk! Niin se aika vain menee ja kakarat kasvaa.:')

"Oon puolivuotias, oppimaan inokkas, sain nimen hauskimman; Cooper!"


Ensi viikolla juhlitaankin sitten Kodan 5-vuotispäiviä! Mulla on sopivasti etäpäivä keskiviikkona, joten varattiin Hyvinkään koirauimalaan allasbileet sen kunniaksi.:)

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Summer's gone

Niin se kesä vain tuli ja meni, vaikkei se missään vaiheessa varsinaisesti kesältä oikein tuntunutkaan, sen verran sai nimittäin pukea lämmintä ja vedenpitävää ylle koko ajan. No, ei se toisaalta meitä haitannut yhtään, ulkoiltua tuli silti olan takaa ja järjettömän kesäturkin kasvattanut Koda tarkeni ihan sopivasti kuitenkin noilla keleillä baanattaa. Ja kun meillä ei niin yhtäkään koetta tai näyttelyä tälle kesälle ollut niin ei ollut keleistä väliä.:)
Olikin todella outo kesä ilman mitään menoja ja tavoitteita. Koko ajan muut vain sai tuloksia ja niitti menestystä, tai ainakin siltä tuntui, ja me vain oltiin. No, jospa ensi kesä olisi jo taas vähän eri näköinen. Meidän hurja päätavoite kun tälle kesälle oli peräti se, että Cooperista saisi sisäsiistin ennen kuin arki taas alkaisi.:D Ja siinä kyllä onnistuttiin! Meillä on ollut kuukauden päivät matot takaisin lattialla ja so far so good edelleen.. enemmänkin sen tekee mieli mattoja maistella kuin niille tarpeita tehdä. On siis ollut oikein pätevä pentu sen suhteen, isänsä oli huomattavasti vaikeampi tapaus.:)

Muuten ollaan vaan pyritty nauttimaan ja pitämään hauskaa niin oman lauman, kuin muidenkin ihmis- ja koirakavereiden kanssa. Cooperia on raahattu milloin mihinkin uuteen paikkaan ja asioihin tutustumaan, Koda on välillä saanut olla tukena ja turvana mukana ja välillä ipana on sitten saanut olla rohkea ilman iskää. Pariin otteeseen käytiin jo tutustumassa agilityynkin, Cooper Tiian ohjaamana siis. Ja on tuo kyllä rohkea pentu; putki on niin jees ja puomin ja aankin kiipesi kuin vettä vaan. Toisella kerralla puomi jo laukattiin kuin vanha tekijä! :) Se rakastaa kaikenlaista kiipeilyä ja hyppimistä muutenkin, niin kyllä toi aksa voisi tulevaisuudessa tosiaan olla Cooperin juttu. Ei hyppyytetty tietenkään vielä eikä tämän vuoden puolella vielä hyppyreenejä muutenkaan pidetä. Ihan vaan perus esteisiin tutustumista ja ohjaustreeniä lähinnä, targetti tuntuu toimivan ahneella pojulla tosi hyvin.:)









Elokuun puolivälin tienoilla käytiin myös Helsingissä moikkaamassa Cooperin velipuolta Leoa (Sancandy's Speed Demon) ja jestas että onkin Leksasta komia poika kasvanut! :) Koda sai jäädä kotiin, mutta velipuolet tulivat tosi hyvin juttuun ja painivatkin ensin koirapuistossa jonka jälkeen suunnattiin vielä Fallkullan kotieläintilalle ihmettelemään possuja, lampaita, hevosia ja lehmiä. Hevosista ja lehmistä Cooper ei ollut moksiskaan, possut oli hieman jänniä kun ne piti sen verran kovaa meteliä ja painivatkin aitauksessaan vielä kaiken lisäksi, mutta lampaat oli aivan ihania! Lampaat olivat sen verran kesyjäkin että tulivat ihan aidan viereen rapsutettavaksi ja Cooper ihan nuolaisi paria lammasta.:) Oli ihan mahtava kesäpäivä ja kesäreissu se, hurjan jännä päivä pennullekin ja olihan pikkumies ihan kanttuvei koko loppuillan. Pitääpä käydä toistekin!

Novascotian lammaskoira.

Kodan komeat pojat Cooper ja Leo.<3


Leo Kodanpoika.<3

Velipuolet painii. Ilmeellä, totta kai.:D





Kodan ja Hymyn S-pentueesta onkin sen verran uusia iloisia uutisia, että Siru-neiti on todettu erinomaiseksi pariin otteeseen kuluneen kesän näyttelyissä. Tuusulassa heinäkuun alussa neiti oli JUN ERI1 & ja ROP-juniori Tarja Hovilan arvostelemana oikein hyvällä arvostelulla:
"Feminiininen, ikäisekseen hyvin kehittynyt juniorinarttu. Hyvänmallinen feminiininen pää. Ystävällinen ilme. Hyvä kaula, niukka eturinta. Riittävä rungon syvyys. Hieman etuasentoinen lapa, hyvin kulmautunut takaa. Keskivahva luusto. Hyväasentoinen häntä. Liikkuu ryhdikkäästä hyvällä askelpituudella. Oikeanlaatuinen karva, mutta tänään hyvin niukassa turkissa. Miellyttävä luonne. Esiintyy kauniisti."

Leo esiintyi sitten elokuussa hieman isommissa kekkereissä, poju nimittäin kävi Tollershowssa pyörähtämässä näytillä saaden tulokseksi JUN ERI mutta isossa (17kpl) junnuluokassa ei sijoitusta tullut. Kati Heiskasen arvostelu Leksasta oli kuitenkin lähestulkoon pelkkää ylistystä:
"Hyvän kokoinen, maskuliininen uros. Hyvät mittasuhteet. Erinomainen rotutyyppi. Maskuliininen pää, hyvä ilme. Ryhdikäs kaula. Hyvä selkä. Lupaava runko ja eturinta. Erinomaiset kulmaukset ja raajaluusto. Erinomainen karvanlaatu. Liikkuu reippaasti ja ryhdikkäästi, mutta saisi käyttää takaosaansa paremmin. Erinomainen luonne."

Eihän näihin lausuntoihin voi kuin olla tyytyväinen.:) Vielä vähän lisää aikaa junnuille ja eikun uutta matoa koukkuun niin hyvä tulee! Myös ensimmäinen Kodan jälkeläinen on käynyt virallisissa luustokuvissa kun Hani (Sancandy's Shot in the Arm) kävi aivan elokuun lopulla tutkimuksissa ja lonkat B/B ja kyynärät 0/0, oikein hyvä alku siis! :) Toivotaan siis että on muillakin vähintään yhtä hyvät nivelet joilla baanattaa jatkossakin menemään.

Muuten tänne ei mitään uutta ja maatamullistavaa kuulu. Cooperin kanssa käytiin ja viimeisteltiin pätevä pentu-kurssi alkuviikosta ja hyvää oppia ja sosiaalistamista jäi käteen. Nyt jäädään hetkeksi aikaa miettimään mitä lähdetään seuraavaksi harrastamaan ja työstämään ja mistä oikein ipanan kanssa alotettaisiin.:) Kiirettä ja ressiä en halua ottaa. Cooper on todella nopea oppimaan, se on aina täysillä kaikessa mukana mitä sitten ikinä tehdäänkin. Melko ovela ja luupää se myös on, se ei tule varmasti antamaan mitään helpolla ja ilmaiseksi mutta onneksi on myös niin tavattoman ahne mikä helpottaa kyllä kummasti tota sen motivoimista.;) Vaikuttaa myös hyvin riistaintoiselta sekä on myös todella hurja poika  käyttämään nenäänsä, onneksi myös täysin maavainuisesti joten josko tuosta olisi edes jonkinasteinen mejäkoira mulle.:) Kodasta kun siihen ei pitkässä juoksussa ollut, täysin ilmavainuinen koira vaan oikoi kaikki kulmat ja on niin hukkahelppo tapaus niin...

Aika näyttää mitä keksitään, näillä näkymin syksy on melko pentunäyttelyiden täyteinen, katsotaan mitä keväällä lähdetään tekemään sitten.

Meidän ihan ylisöpö uimakoulukaveri Lara!