Riiviöarkea

Nyt on reilu kaksi viikkoa yhteiseloa takana pipanan kanssa ja edelleen on kaikki paikat ehjänä! Mitä nyt pissajälkiä sekä naskalihampaiden aiheuttamia naarmuja sormissa ja varpaissa ei lasketa, mutta muuten kaikki on oikein mallillaan.:)
Viikko siihen meni, että juniori kotiutui kunnolla. Ja kun se rentous ja ymmärrys siitä että tämä on nyt hänen kotinsa ja laumansa löytyi, niin jopa tuo viime postauksessa ressaamani ruokahalu löytyi! Nyt Cooper syö oikein mielellään ja ahneesti joka aterian, huh. Ulkona on myös reipastunut ja rohkaistanut hirveästi; koko ekan viikon pystyin huoletta pitämään pentua irti missä vain mutta nyt on jo niin seikkalunhaluinen ja utelias ipana, että pakko on remmissä pitää kiinni tai muuten läksisi poju maailmalle.:D

Reilu viikko siihen myös meni, että Koda taisi ymmärtää että ei tuo riiviö täältä nyt kulumallakaan pois lähde. Ja sen myötä ovat pojat leikkineet aina vaan enemmän ja enemmän yhdessä. Koda jopa itse käy välillä hakemassa poikansa painileikkiin! Mulla on puhelin täynnä noita leikkivideoita, on ne vaan niin liikuttavia. Täytyypä yrittää joskus saada niitä tänne blogiinkin..
Koda vaan saisi kovemmin sanoa riiviölle että nyt se on väsynyt ja leikki loppuu; pentu kun saa aika vapaasti isäänsä käyttää nyrkkeilysäkkinä ja neulatyynynä.:D Vaikka Koda olisi itse väsynyt niin pentu saa silti sen päällä ryömiä ja roikkua karvoissa. On se sen verran pitkäpinnainen ja pehmo isukki. Ruokakupistaan sentään pitää edelleen huolen että siihen ei Cooperilla ole asiaa, vesikipolta sitten voidaankin juoda "viisaat" päät yhdessä ilman ongelmia.

Helatorstain laiskottelua.

Näin läheisiä meillä jo ollaan.<3

Huomaako jotenkin että ne on sukua?

Sisällä Cooper on edelleen ihmisten perään, mutta ulkona Koda on sen tuki ja turva. Ollaan lenkkeilty niin poikien kanssa yhdessä, kuin erikseenkin. Cooper kävelee remmissä jo hurjan hienosti 9-viikkoiseksi ipanaksi.:) Hyyyvin hitaasti tietysti edelleen, kun koko ajan pitäisi pysähtyä ihmettelemään asioita. On tuo pennun maailmankatsomus vaan niin hauska ja liikuttava!

Nyt meillä olikin hieman erilainen viikonloppu, kun Koda pääsi (täysin ansaitulle!) pentuvapaalle viikonlopulle, kun porukat ottivat sen mukaansa mökille. Jäätiin siis riiviön kanssa kaksin kaupunkiin. Olihan tuo aluksi ihan ihmeissään, kun oli nyt ekaa kertaa kotona ilman Kodaa. Etsi joka huoneesta ja sängyn alta ja odotti jonkin aikaa ovella että missä se isi oikein on.:/
Tämä teki meillekin varmasti ihan hyvää olla pennun kanssa kahdestaan, että sai vähän lisäkuvaa millainen juniori oikein on miehiään. Edelleen ensimmäinen sana mitä siitä tulee mieleen on riiviö. Tässä vaiheessa ehkä ihan luonnollistakin se vaan.:D On poju myös todella avoin ja sosiaalinen, luottavainen ja utelias. Rohkea ja reipas, onneksi ei mikään uhkarohkea vaan omaa edes jonkinnäköisen suojeluvaiston. Ajattelee ensin ja toimii sitten, kivaa tämäkin. On myös kyllä itsenäisempi kuin Koda, tämän huomaa siinä että esim päikkäreitä nukkuu mieluusti yksin makkarissa tai eteisessä, vaikka itse olisi olohuoneessa tai keittiössä. Koda kun on aina siellä missä ihminen on.
Koda on nauttinut mökillä täysin siemauksin uimisesta, veneilystä ja kalastamisesta, en usko että se on suonut ajatustakaan meille täällä kotona.:'D Toivottavasti herra on saanut ladattua akkuja nyt viikonloppuna. Veikkaan että täällä on aikamoiset riemunkiljahdukset ja ilopissat lattialla kun iskä illemmalla kotiin taas saadaan.
Täällä siis edelleen kaikki tosiaan hyvin ja ihan rauhassa kasvetaan ja opitaan aina vaan lisää toinen toisistamme. Ykkösasiana listalla on nyt tänne-käsky joka ei vaan millään meinaa mennä ipanalle kaaliin, sen verran kivempaa olisi tällä hetkellä mennä omia menojaan ja juosta karkuun.:D No, toivottavasti se vielä tästä.
Loppuun vielä vähän pentukuvasaastetta, olkaa hyvät!

Tämä ilme sillä on aina silloin, kun on pahat mielessä.

Sulla on pakko olla jotain namia siellä ylhäällä!

Fiksu ja filmaattinen skidi.

Pallohulluus is strong in this one.