perjantai 13. lokakuuta 2017

Pentunäyttelyitä, synttäreitä ja polskintaa

Niin se taas syksy saa. Kyllä onkin tätä syksyä vietetty sateisissa ja märissä merkeissä, eipä olla päästy nauttimaan ruskasta ja raikkaasta syyssäästä metsään eikä sänkipelloille kertaakaan.:( Olin niin suunnitellut ja toivonut että varsinkin sänkkärille päästäisiin ipanankin kanssa noutoja reenaamaan, mutta ei. Sinne mutaan jäätäisiin kiinni kaikki vaan...

No, on sitä jotain tekemistä sentään keksitty kuitenkin. Aloitetaan vaikka noista pentukehistä. Cooperin kanssa suunnattiin syyskuun lopussa SNJ:n päänäyttelyyn. Erkkari oli tänä vuonna Tuulosen parkkihallissa, mikä varmasti karsi tosi paljon porukkaa, tai ainakin tollereissa. Ei ollut koko erkkarissa kuin 28 ilmoitettua punaturkkia! Sen takia itsekin mietin kauan ilmoittaako Cooperia vai ei, mutta hetken mielijohteesta ilmoitin kuitenkin. Ja ihan turhaan olin ressannut, eihän ipana ollut meluisasta, kaikuvasta ja liukaslattiaisesta hallista moksiskaan.:) Kaikki oli vaan niin hauskaa ja uutta ja kaikki koirat ja ihmiset oli ihania ja olisi pitänyt päästä moikkaamaan. Häkissäkin vaan chillaili rauhassa ja jopa nukkui kun malttoi. Eikä ollut Vantaan pentunäyttelyssä esiintyneestä piippailusta tietoakaan.:)
Pentujakin oli ilmoitettu vain kolme, totta kai kaikki vain sitten olivat uroksia. Cooper oli ainoana pikkupennuissa. Coopsteri esiintyi tuttuun tapaansa hyvin iloisesti ja reippaasti, seistessä meinasi tarjota istumista vähän turhan herkästi. Tuomari arvioikin tooosi hitaasti ja pitkään, eipä siinä meinannut 6kk ipanalla maltti vielä oikein pitää.
Tanskalainen Helle Dan arvioi kakarasta seuraavaa:
"A little skinny upon his legs. Nice proportions. Good head and expression. Correct bite. Good length. Still needs a lot maturity. Little deep tail set. A little long hox. Good bone and feet. Moves with good energy. Parallel front and rear. Good temperament. Promising coat."
Tällä saatiin Kodan pojalle toinen KP ja toiseksi paras urospentu vanhemman jälkeen, eipä yllättänyt. Tuomari piti turkikkaista, rotevista koirista kuten pohjoismaalaiset tuomarit aina. Jälkikäteen jäi ketuttamaan etten Kodaakin ilmoittanut, mutta tää on niin tätä.:D Nähtiinpä kehän laidalla myös pitkästä aikaa Cooperin Luna-mammaa! Kyllä olisi äiti ja poika painineet yhdessä enemmänkin jos vain olisi ollut tilaa missä mennä ilman remmejä. Kyllä on pojulla vaan nätti äiskä, eikä nyt isäkään kehnompi ole.;)

Hymyilevät äiti ja poika.<3
Heti seuraavana päivänä ajeltiin Loviisan pentunäyttelyyn. Sieltä ei jäänytkään sitten mitään muuta käteen kuin paska maku suuhun. Tuomarina oli Soile Bister, josta olin toki lukenut ja kuullut yhtä sun toista..ei mitään kovin mairittelevaa. Tollerit olivat viimeinen rotu (taas!) kehässä ja oltiin tultu hurjan aikaisin paikalle. Tuomari oli aiemmissa roduissa perustellut luokkasijoitukset tai miksei antanut KP:ta, mutta kun tollereiden vuoro tuli niin.. No, tollopentuja oli neljä; kolme urosta ja yksi narttu. Kahdesta peräkkäisestä pitkästä näyttelypäivästä huolimatta Cooper oli tapansa mukaan täynnä iloa ja virtaa ja esiintyikin todella hyvin. Tuomari ensin suorastaan naurahti kun sanoin Cooperin iäksi 6kk, mutta henkisesti sen olevan 3kk tasolla vielä. Sen jälkeen kun hampaita ym katsottiin, heti ärjäisi minulle että älä syötä sitä koiraa, se häiritsee häntä. Katsoin vain silmät pyöreänä että ooooookei. Tämä kun tosiaan on vasta PIKKUpentu joka vielä vasta harjoittelee koko hommaa, varsinkin toi hampaiden katsominen on vielä hankalaa kun pitäisi pussata, antaa tassua jne samaan aikaan...
No, itse varsinainen seisominen menikin sitten yllättävän hyvin ilman namikättä, hieno ipana! :)
"Kookas, korkearaajainen, hyvä luustoinen uros, jolla seistessä hyvä ylälinja. Lupaava pää. Riittävästi kulmautunut edestä, hyvin takaa. Ikäänsä hyvä runko. Karva saisi olla suorempaa. Alaskiinnittinyt häntä, joka ei nouse. Liikkuu edestä hyvin, takaa ahtaasti."
Tällä Cooper tuli pikkupentuluokan toiseksi korkeasukkaisen uroksen jälkeen, mutta Soilepa oli sitä mieltä että yksikään tollopentu ei ollut sinä päivänä KP:n arvoinen. Enkä minä nyt sitä tarkoita, että joka kerta sieltä pitäisi edes KP:n kanssa poistua, mutta kun ei saatu perusteluja mihinkään suuntaan, kuten kaikissa edellisissä roduissa. Oli vaan että ei KP:ta kellekään, kiitos ja heihei.
No, nää on taas näitä. Mutta jos tuo olisi ollut itselleni ensimmäinen kerta kehässä (ja vielä pentuluokassa jossa EI PITÄISI olla niin vakavaa) niin olisi saattanut jäädä melkein myös viimeiseksi kerraksi.. Kehän laidalta kyllä kuulin, että nousihan tuo häntä liikkeessä, vaikka tuomari oli kirjoittanut samasta matalasta hännästä kaikille neljälle pennulle.:D No, nyt on ainakin selätetty tuo pelko purennasta ja hyvä tuo häntäkin on. Kaikki tuomarit maininneet ahtaat takaliikkeet joten eiköhän se paikkansa pidä. Ne oki tässä vielä varmasti kehittyvät sitä mukaa kun kakarakin vielä kasvaa ja lihakset takapäähän kasvattaa. Mutta joo, sellainen oli se Loviisan reissu.

No, tasan viikko tästä eli viime sunnuntaina suunnattiin sitten vuorostaan Hyvinkään pentunäyttelyyn. En tiedä mitä oli tapahtunut, välissä oli tosiaan ollut vain viikko, mutta tuntui kuin Cooper olisi ihan silmissä alkanut saada massaa ja varsinkin turkkia! (Vihdoinkin!) Laskin leikkiä kun SNJ:n tuomari oli pitänyt Cooperia liian laihana, että alottaisin sillä lihotuskuurin, mutta kyllä meillä ruokailu pysyi täysin samana. Lohiöljyn määrää lisäsin vain vähän. Silti tuntui ja näytti kuin mulla olisi ollut kädessä ihan eri koira kuin SNJ:ssä ja Loviisassa..

Puunattuna ennen Hyvinkäätä.
Taas kerran oltiin ihan liian ajoissa paikalla, mutta mikäs siinä. Halli oli lämmin, kehänlaidalta löytyi mukavia kultsuihmisiä joiden kanssa jutella ja hallin ulkopuolella oli grilli josta hakea ruokaa. Ja Cooper on ihan mahtava reissukaveri. Se on niin täysillä ja iloisesti mukana, virtaa riittää odottelunkin jälkeen, mutta se on myös petrannut tuota häkissä oloa. Ei päästä enää ääntäkään kun häkkiin pääsee ja malttaa siellä tosiaan vetää jo päikkäreitäkin. Kivaa ja helppoa tuon kanssa on olla ja mennä, kuten isänsäkin.:)
Tuomarina tollereilla oli Maija Mäkinen. Todella mukava ja ystävällinen tuomari ja juuri oikeantyyppinen pentunäyttelyyn; osasi todellakin arvioida pennun juuri siinä iässä ja kehitysvaiheessa eikä vaatia siltä liikoja niin käytöksen kuin kropan suhteen. Odottelua meillä oli tosiaan ollut jo muutama tunti alla ja kun kehään päästiin, tuomari totesikin että "no tämä tollerihan on ollut täällä valmiina jo monta tuntia!" :D Ja pitkästä odottelusta huolimatta Cooperhan vallan liiteli kehässä, se totisesti tykkää huomiosta.:)
"6kk maskuulinen pentu, jolla hyvät mittasuhteet ja ylälinja. Kaunisilmeinen pää, joka saa vahvistua. Hyvät silmät, purenta ja korvat. Hyvä kaula. Tasapainoiset kulmaukset. Ikään sopiva runko. Hyvä selkä, lantio ja häntä. Hyvät käpälät. Lupaava turkki. Liikkuu hyvin sivusta, mutta vielä kovin ahtaasti takaa. Oikea temperamentti."
Tällä ihanalla arvostelulla saatiin pojulle kolmas KP ja koska Cooper oli ainoa tolleripentu, oli poju luonnollisesti ROP-pentu!<3 Heh vaikka ainoita oltiinkin niin kaikki lasketaan eikö niin.;)


Hyvinkäältä lähdettiin kotiin ihan eri fiiliksissä kuin viikkoa aiemmin Loviisasta. Totta kai kotiin tuomiset lämmitti mieltä, mutta ennen kaikkea tuntui että nyt saatiin rahalle oikeasti vastiketta, arvostelupaperikin oli kirjoitettu ihan täyteen tavaraa, ja juuri tuollainen fiilis pitäisi kaikin puolin (pentu)näyttelystä jäädäkin.:) Tuo arvostelu lämmitti myös mieltä tosi paljon, täytyy käydä Mäkisen kehässä virallisissakin kekkereissä jos joskus sopivasti jonnekin osuu.

Pakollinen posetus vielä kotona.
Ennen SNJ:tä, 27.9, vietettiin totta kai Koda-herran 5-vuotissynttäreitä! Ei apua oikeesti miten aika meneekin.. ihan turhan nopeaan! Kuka antoi mun mussukalle luvan olla jo keski-ikäinen??! Synttäreitä vietettiin tosiaan allasbileiden merkeissä Hyvinkään Onnenkoirassa ja seura oli ihan parasta; meidän poikien lisäksi altaassa pyörivät Kodan ja Hymyn tytär Siru sekä Kodan suuri rakkaus meidän nosework-reeniryhmästä eli Hilde-neiti. Kiitos vielä tätäkin kautta seurasta Maija ja Leena!
Voi tuota meidän Kodaa.<3 En olisi ikinä uskonut mitä sen kanssa tultaisiin tekemään ja saavuttamaan. Miten moneen eri paikkaan se mut veisi ja moneenko uuteen ihmiseen ja lajiin se mut tutustuttaisi. Seitsemän valiotittelin ja kolmen koulutustunnuksen mies sekä jo yhdeksäntoista ihanan pennun ylpeä isä. Elämäni koira ja paras kaveri.<3


Cooper, Siru, Koda ja Hilde.

Reipas ensikertalainen!

Näin ihana kortti saatiin vielä Hilden porukoilta.<3
Kyseinen uimakeikka oli tosiaan Cooperille ensimmäinen kunnon uimareissu. Ei se kesällä uinut kertaakaan luonnonvesissä, tippui tosiaan laiturilta kerran ja sen jälkeen kahlaili paljon mutta ei vielä uinut. Sehän oli ihan onnessaan tuolla uimalassa! Pari ensimmäistä kertaa meni kyllä pelkällä etupäällä kauhoen kun ei millään meinannut takapäätä muistaa ottaa käyttöön ollenkaan.:D Mutta kun ne takajalat sieltä löytyivät alle ja alkoivat totella niin voi sitä pienen tollon onnea! Kyllä hinku veteen oli kova, vaikka vielä vähän varovaisesti rampeilta veteen menikin.
Siitä sitten sainkin idean varata ipanalle pari aikaa pentu-uitiin, jossa nyt ollaan pari viime torstaita käytykin. Ja Cooper tykkää! Tulee uimalaan hirveä veto päällä ja piippauskone lähtee heti käyntiin kun pitää omaa vuoroa odotella. Takapää on koko ajan paremmin ja paremmin mukana, vaikka takajalat edelleen tekevätkin ihmeellisiä sammakkopotkuja sivulle eikä vielä taakse..:D Mutta pinnalla pysyy ja hauskaa on ja ennen kaikkea Cooper haluaa noutaa vedestä ja oikein komentaa jos dami ei veteen lennä tarpeeksi nopeasti tai usein.:) Eiköhän meillä tätä menoa ole ensi kesänä mökillä kolme hullua vesipetoa. Meillä on vielä parille seuraavallekin torstai-illalle uima-aika varattuna, harmi että Kodalla ei ihan ikää tuohon pentu-uintiin enää ole.:D

Pennun ilme aina kun se tajuaa, että kohta pääsee taas polskimaan.<3




Märkää siis on riittänyt niin ulkona kuin tuolla altaan puolellakin.:D Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin tällä kertaa meidän laumalta.

Hönttilauma on paras lauma.<3

lauantai 23. syyskuuta 2017

Vantaa EPN

Viikko sitten Cooperilta meni "kehäneitsyys" Vantaan pentunäyttelyssä. En käynyt aikoinaan Kodan kanssa kertaakaan pentukehissä, joten yllätyin positiivisesti kuinka iso tapahtuma epävirallisesta pentunäyttelystäkin oli tehty, kuinka paljon pentuja oli paikalla ja meno olikin rennompi kuin virallisissa näyttelyissä konsanaan.
Vaikka Kodan kanssa onkin kehiä kierretty ulkomaillakin, niin kieltämättä hieman jännitti tällä kertaa. Minulla oli uusi nuori, kokematon koira ja vaikka näyttelyjuttuja oltiinkin reenattu niin en yhtään tiennyt mitä Cooper koko jutusta olisi mieltä. Tilanne oli Cooperillekin ihan uusi; paljon ihania ihmisiä ja koiria ympärillä, paljon melua, hälinää ja hajuja eikä Koda mukana tukena ja turvana.
Cooper olikin ihan erilainen kuin isänsä. Kodan kanssa on selvästi tottunut liian hyvään, kun se on hiirenhiljaa eikä provosoidu ilman hyvää syytä. Tultiin paikalle hyvissä ajoin, mikä varmasti oli ipanan kannalta hyvä juttu. Sehän on aina käyttänyt ääntään melko paljon ja ensimmäinen tunti menikin häkissä piippaillen. Sen jälkeen tosin tulikin hiirenhiljaista.:) Muuten olen todella tyytyväinen Cooperin käytökseen; se oli todella iloinen, reipas, skarppina ja kiinnostunut kaikesta ja kaikista. Siltä ei myöskään pitkän odottelun jälkeenkään loppunut virta, Kodahan on melkolailla perässä vedettävä jos päivä liiaksi venyy.

Viime hetken reenailuja viime viikolla ennen lauantain kehäkettuiluja:



Niin kaunis pieni punainen poika.<3
Tollereilla oli tuomarina Pirjo Aaltonen, joka ymmärtääkseni on vasta hiljattain niiden arvosteluoikeudet saanut. Tollopentuja oli neljä, kaksi urosta ja kaksi narttua. Cooper oli ainoa pikkupentu, muut olivat jo sitten vanhemmissa. Sää oli vaihdellut koko päivän auringonpaisteesta pieniin parin minuutin kuuroihin joiden aikana ei kerennyt edes kastua. No, kuinkas ollakaan, tollerit olivat totta kai viimeinen rotu tuomarin kehässä ja horisontista lähestyi pikimustat pilvet. Ja totta kai juuri kun piiiiiiitkän odottelun jälkeen tollerit vihdoin kutsuttiin kehään, taivas repesi rajuun kaatosateeseen. No, tollereille sopiva keli vissiin? Jotenkin vaan niin perus tuuria.:D
No, ei siinä muuta kuin huppu päähän ja pennun kanssa kehään. Cooperin asenne oli mahtava! Pikkumiestä ei kaatosade haitannut, se meni oikein pieni punainen kuono pystyssä kehään kuin olisi tehnyt sitä aina. Luotin ja tiesin että se liikkuu hyvin, mutta seisominen meillä on ollut hieman heikkoa vielä. Cooper kun edelleen mieluiten tarjoaa istumista, muita temppuja tai pusuja koska paikallaan pysyminen on edelleen tylsää.:D Ipana yllättikin seisomalla kuin tatti tuomarin kopeloidessa eikä yrittänyt niin paljon hillua ja apinoida kuin olin ajatellut. Eipä sitä kaatosadettakaan enää ajatellut eikä oikein edes huomannut kun kehässä piti keskittyä kuitenkin niin paljon.
C-mies sai ihan mukavan ensimmäisen arvostelun, meidän arvostelulappu vain koki hyvin kovia kaatosateessa vaikka yritin sitä takin sisään turvaan tunkea. Suurin piirtein siinä todettiin seuraavaa:
"Hyvä luustoinen urospentu. Oikeat mittasuhteet. Vielä hieman ilmavassa vaiheessa. Sopusuhtaiset ääriviivat. Tyypillinen ilme. Hieman lyhyt alaleuka. Purenta saa tiivistyä. Hyvä karvapeite. Hyvät kulmaukset. Liikkuu hyvin sivusta ja edestä, takaa hieman kapeasti."
Tällä arvostelulla saatiin KP! :) Niin saivat kaikki muutkin tollerinpennut ja ylläri sinänsä vanhempi urospentu vei voiton urosten kesken, mutta olihan tuo ero huikea kun toinen oli lähes 2kk Cooperia vanhempi.
Tapani mukaan aloin myös totta kai ressata heti tuota purentaa, että onko peli menetetty jatkon kannalta. Kyseinen tuomari kuulemma on todella tarkka juuri purennasta, mutta silti. Cooperilla on kulmurit kuten kuuluukin ja ihan selkeä leikkaava purenta. Sain kuitenkin pian tukea ja rauhoitteluja että on muillekin noin sanottu mutta aika hoitanut tehtävänsä kun pää ja leuka kasvaneet vielä. Ei siis vielä pitäisi olla mitään hätää.. Mutta tämä on niin perus meikäläistä reagoida heti näin.:D En vaan mahda sille mitään, Cooper kun on muuten niin hemmetin sievä (vaikka itse sanonkin) ja kasvamassa todella lupaavaksi ja on jopa hieman enemmän makuuni kuin Koda, rakenteellisesti siis.


Susanna sattui sopivasti kehänlaidalle, joten saatiin kelistäkin huolimatta muutama kuva muistoksi ensimmäisestä kehäkettuiluista, kiitos vielä tätäkin kautta!

Onhan se tämän kuvan perusteella kieltämättä vielä hieman kapea ja ilmava.:D



"Bitch, I'm fabulous!"
Kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen tulokseen sekä ennen kaikkea ipanan käytökseen.:) Hauskaa on pikku-ukon kanssa tehdä ja harrastaa kyllä, se on aina ihan täysillä mukana kaikessa mitä tehdään, kunhan vaan palkasta sovitaan.;) Ja kun ei tosiaan virta lopu, niin mikäs siinä vaikka päivä vähän venyisikin. Oikein mukava korkkaus joka tapauksessa, jatkoa on jo luvassa joten eiköhän me ipanankin kanssa yhteinen sävel tähän löydetä ja hiota kuntoon.
Keskiviikkona Cooper täyttikin jo 6kk! Niin se aika vain menee ja kakarat kasvaa.:')

"Oon puolivuotias, oppimaan inokkas, sain nimen hauskimman; Cooper!"


Ensi viikolla juhlitaankin sitten Kodan 5-vuotispäiviä! Mulla on sopivasti etäpäivä keskiviikkona, joten varattiin Hyvinkään koirauimalaan allasbileet sen kunniaksi.:)

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Summer's gone

Niin se kesä vain tuli ja meni, vaikkei se missään vaiheessa varsinaisesti kesältä oikein tuntunutkaan, sen verran sai nimittäin pukea lämmintä ja vedenpitävää ylle koko ajan. No, ei se toisaalta meitä haitannut yhtään, ulkoiltua tuli silti olan takaa ja järjettömän kesäturkin kasvattanut Koda tarkeni ihan sopivasti kuitenkin noilla keleillä baanattaa. Ja kun meillä ei niin yhtäkään koetta tai näyttelyä tälle kesälle ollut niin ei ollut keleistä väliä.:)
Olikin todella outo kesä ilman mitään menoja ja tavoitteita. Koko ajan muut vain sai tuloksia ja niitti menestystä, tai ainakin siltä tuntui, ja me vain oltiin. No, jospa ensi kesä olisi jo taas vähän eri näköinen. Meidän hurja päätavoite kun tälle kesälle oli peräti se, että Cooperista saisi sisäsiistin ennen kuin arki taas alkaisi.:D Ja siinä kyllä onnistuttiin! Meillä on ollut kuukauden päivät matot takaisin lattialla ja so far so good edelleen.. enemmänkin sen tekee mieli mattoja maistella kuin niille tarpeita tehdä. On siis ollut oikein pätevä pentu sen suhteen, isänsä oli huomattavasti vaikeampi tapaus.:)

Muuten ollaan vaan pyritty nauttimaan ja pitämään hauskaa niin oman lauman, kuin muidenkin ihmis- ja koirakavereiden kanssa. Cooperia on raahattu milloin mihinkin uuteen paikkaan ja asioihin tutustumaan, Koda on välillä saanut olla tukena ja turvana mukana ja välillä ipana on sitten saanut olla rohkea ilman iskää. Pariin otteeseen käytiin jo tutustumassa agilityynkin, Cooper Tiian ohjaamana siis. Ja on tuo kyllä rohkea pentu; putki on niin jees ja puomin ja aankin kiipesi kuin vettä vaan. Toisella kerralla puomi jo laukattiin kuin vanha tekijä! :) Se rakastaa kaikenlaista kiipeilyä ja hyppimistä muutenkin, niin kyllä toi aksa voisi tulevaisuudessa tosiaan olla Cooperin juttu. Ei hyppyytetty tietenkään vielä eikä tämän vuoden puolella vielä hyppyreenejä muutenkaan pidetä. Ihan vaan perus esteisiin tutustumista ja ohjaustreeniä lähinnä, targetti tuntuu toimivan ahneella pojulla tosi hyvin.:)









Elokuun puolivälin tienoilla käytiin myös Helsingissä moikkaamassa Cooperin velipuolta Leoa (Sancandy's Speed Demon) ja jestas että onkin Leksasta komia poika kasvanut! :) Koda sai jäädä kotiin, mutta velipuolet tulivat tosi hyvin juttuun ja painivatkin ensin koirapuistossa jonka jälkeen suunnattiin vielä Fallkullan kotieläintilalle ihmettelemään possuja, lampaita, hevosia ja lehmiä. Hevosista ja lehmistä Cooper ei ollut moksiskaan, possut oli hieman jänniä kun ne piti sen verran kovaa meteliä ja painivatkin aitauksessaan vielä kaiken lisäksi, mutta lampaat oli aivan ihania! Lampaat olivat sen verran kesyjäkin että tulivat ihan aidan viereen rapsutettavaksi ja Cooper ihan nuolaisi paria lammasta.:) Oli ihan mahtava kesäpäivä ja kesäreissu se, hurjan jännä päivä pennullekin ja olihan pikkumies ihan kanttuvei koko loppuillan. Pitääpä käydä toistekin!

Novascotian lammaskoira.

Kodan komeat pojat Cooper ja Leo.<3


Leo Kodanpoika.<3

Velipuolet painii. Ilmeellä, totta kai.:D





Kodan ja Hymyn S-pentueesta onkin sen verran uusia iloisia uutisia, että Siru-neiti on todettu erinomaiseksi pariin otteeseen kuluneen kesän näyttelyissä. Tuusulassa heinäkuun alussa neiti oli JUN ERI1 & ja ROP-juniori Tarja Hovilan arvostelemana oikein hyvällä arvostelulla:
"Feminiininen, ikäisekseen hyvin kehittynyt juniorinarttu. Hyvänmallinen feminiininen pää. Ystävällinen ilme. Hyvä kaula, niukka eturinta. Riittävä rungon syvyys. Hieman etuasentoinen lapa, hyvin kulmautunut takaa. Keskivahva luusto. Hyväasentoinen häntä. Liikkuu ryhdikkäästä hyvällä askelpituudella. Oikeanlaatuinen karva, mutta tänään hyvin niukassa turkissa. Miellyttävä luonne. Esiintyy kauniisti."

Leo esiintyi sitten elokuussa hieman isommissa kekkereissä, poju nimittäin kävi Tollershowssa pyörähtämässä näytillä saaden tulokseksi JUN ERI mutta isossa (17kpl) junnuluokassa ei sijoitusta tullut. Kati Heiskasen arvostelu Leksasta oli kuitenkin lähestulkoon pelkkää ylistystä:
"Hyvän kokoinen, maskuliininen uros. Hyvät mittasuhteet. Erinomainen rotutyyppi. Maskuliininen pää, hyvä ilme. Ryhdikäs kaula. Hyvä selkä. Lupaava runko ja eturinta. Erinomaiset kulmaukset ja raajaluusto. Erinomainen karvanlaatu. Liikkuu reippaasti ja ryhdikkäästi, mutta saisi käyttää takaosaansa paremmin. Erinomainen luonne."

Eihän näihin lausuntoihin voi kuin olla tyytyväinen.:) Vielä vähän lisää aikaa junnuille ja eikun uutta matoa koukkuun niin hyvä tulee! Myös ensimmäinen Kodan jälkeläinen on käynyt virallisissa luustokuvissa kun Hani (Sancandy's Shot in the Arm) kävi aivan elokuun lopulla tutkimuksissa ja lonkat B/B ja kyynärät 0/0, oikein hyvä alku siis! :) Toivotaan siis että on muillakin vähintään yhtä hyvät nivelet joilla baanattaa jatkossakin menemään.

Muuten tänne ei mitään uutta ja maatamullistavaa kuulu. Cooperin kanssa käytiin ja viimeisteltiin pätevä pentu-kurssi alkuviikosta ja hyvää oppia ja sosiaalistamista jäi käteen. Nyt jäädään hetkeksi aikaa miettimään mitä lähdetään seuraavaksi harrastamaan ja työstämään ja mistä oikein ipanan kanssa alotettaisiin.:) Kiirettä ja ressiä en halua ottaa. Cooper on todella nopea oppimaan, se on aina täysillä kaikessa mukana mitä sitten ikinä tehdäänkin. Melko ovela ja luupää se myös on, se ei tule varmasti antamaan mitään helpolla ja ilmaiseksi mutta onneksi on myös niin tavattoman ahne mikä helpottaa kyllä kummasti tota sen motivoimista.;) Vaikuttaa myös hyvin riistaintoiselta sekä on myös todella hurja poika  käyttämään nenäänsä, onneksi myös täysin maavainuisesti joten josko tuosta olisi edes jonkinasteinen mejäkoira mulle.:) Kodasta kun siihen ei pitkässä juoksussa ollut, täysin ilmavainuinen koira vaan oikoi kaikki kulmat ja on niin hukkahelppo tapaus niin...

Aika näyttää mitä keksitään, näillä näkymin syksy on melko pentunäyttelyiden täyteinen, katsotaan mitä keväällä lähdetään tekemään sitten.

Meidän ihan ylisöpö uimakoulukaveri Lara!

perjantai 25. elokuuta 2017

Mallipojat

Käytin tuossa muutama viikko sitten molemmat pojat taitavan koiravalokuvaajan, Heidin, kameran edessä. Sattuipa ihan mahtava tuuri kuvauspäivälle; se sattui olemaan yksi niitä hyvin harvoja aurinkoisia elokuunpäiviä. Aiemmin tällä viikolla sitten sain kuvat itselleni ja olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen! :) Hienon tunnelman on Heidi kuviin saanut ja poikien luonteet ja piirteet tulee hienosti esiin. Sovittiinkin jo että mennään nyt myöhemmin syksyllä Heidin kuvattavaksi vielä uudestaan, että saataisiin ihania syksyisiä kuvia, koska ruskan keskellä jos missä tolleri on niin edukseen että! <3
Kaikkien kuvien (c) siis Heidi Jokipiha Photography, suurkiitokset vielä tätäkin kautta!

Dumbokorva-Cooper kuvissa 4,5kk.













Muuten täällä onkin vain jatkettu kasvamista. Elokuun alussa kaverin avustuksella saatiin vihdoinkin hieman kasvu-ja liikekuvia pikku-ukosta. Kuvissa Cooperilla on ikää vähän vajaa 4,5k, korkeutta oli silloin 43cm ja painoa tasan 13 kiloa.


Hienosti liitävä mini-Cooper.<3


Tosi tasapainoinen ja ryhdikäs on pikku-ukko kyllä! :) Tuntuu vaan että vaikka ruokahalu on hurja, niin kaikki se ravinto menee suoraan noihin koipiin eikä muu kroppa saa mitään.:D Melkoinen kukkakeppi kun on edelleenkin, ei meinaa massaa tulla oikein millään ja turkkiakin on vaihtanut ja kasvattanut melko hitaanlaisesti. Kodan 5kk kuvissa kun oli turkkia jo puolet enempi.. Noh josko se siitä vielä, kyllä nimittäin luulisi että Hederas/Mäkiharjun-geeneillä pitäisi turkkia tulla!
Toissailtana mitattiin Cooper uudelleen ja mittakeppi näytti kahdesti 46cm ja kerran 47, luulen kuitenkin että tuo 46cm on realistinen. Että joo, ei se kyllä todellakaan mikään mini-Cooper enää kauaa tässä ole.. Iskä on ihan just otettu korkeudessa kiinni ja ohi varmasti menee. Kyllä ne omaan silmään jo lähes samankorkuisilta näyttääkin, ipana on muuten vaan niin turkiton rimpula että näyttää siksi vielä niin kovin kevyeltä ja pieneltä.
Eilen saatiin jonkin näköinen kuva otettua koirapuistossa, mutta eihän se oikein seistä malttanut kun kaverit juoksi tuolla taustalla.:D Cooperille tuli tosiaan nyt ikää jo 5kk! Kivannäköinen, tasapainoinen poitsu siitä on pikkuhiljaa tulossa ja ennen kaikkea tuo kuuluisa korvienväli näyttäisi myös olevan ihan priimaa.<3 (Pienellä luupäisellä riiviö-mausteella höystettynä! ;))