torstai 22. kesäkuuta 2017

3kk

Cooperille tuli viime viikolla ikää kolme kuukautta. Alkuviikosta käytiinkin sitten ensimmäisillä rokotuksilla. Kodankin hyvin tunteva eläinlääkäri kehui pojun olevan oikein reipas, tasapainoisesti kehittynyt ja vahvaluustoinen pentu. Puntarissakin käytiin; 10-viikkoisena Cooperilla oli painoa 6,8 kiloa ja 12-viikkoisena luku olikin jo 8,3. Varaa olisi eläinlääkärin mukaan ruokkia jopa vähän enemmän, mutta eiköhän me tällä samalla vielä mennä. Vaikka juniori itse varmasti extraruuan ottaisi hyvin mielellään vastaan.:D

Rokotusten myötä tehtiin sitten ensimmäistä kertaa jo vähän tuttavuutta meidän lähikoirapuistoon. Ja kyllähän se ihan mahtavaksi paikaksi osoittautuikin! Ollaan käyty sieltä nyt pari kertaa ja edelleen tuttujen koirien kanssa. Myös siitäkin syystä, että Kodasta on tullut hyvin suojeleva pentua kohtaan eikä päästä ihan mitä tahansa kaveria poikaansa moikkaamaan.





Cooper itsehän on ihan kaikkien kaveri. On kyllä hurjan rohkea ja utelias ipana, ei pelkää isojakaan koiria yhtään vaan jopa vähän liiankin itsevarmasti menee niitäkin moikkaamaan hirveällä innolla. Isojen koirien kanssa me ollaankin enempi oltu tekemisissä, pienet koirat on juniorista vähän hassuja ja ne yleensä sitten aina räkyttääkin päin näköä. Sekä paini-, että juoksuleikit kelpaa vaikkei vielä pysykään muiden mukana ja joutuu enemmän tai vähemmän jyrätyksi mutta meno senkun vaan paranee siitä.:D

Viime sunnuntaina sitten tehtiinkin tollerikavereiden moikkausreissu Hyvinkäälle. Ensin pyörähdettiin Sissin luona, siellä kuten odottaa saattoi, laittoi neiti pennun heti ojennukseen ja hyvä vaan niin! Isä kun on edelleen liian pehmo komentaakseen poikaansa.:) Ensin sellaiset kunnon alkulämmittelypainit siellä ja Sissin luota suunnattiinkin sitten Maijaa ja tyttöjä moikkaamaan. Pääsin vihdoinkin pitkästä aikaa taas Siruakin näkemään ja kyllähän tuo nuoriso-osasto toisiaan jaksoi leikittää parin tunnin ajan. Tulivat puolisisarukset kyllä tosi hyvin juttuun keskenään, Hymy tuli kyllä välillä väliin jos pentu alkoi liikaa Sirua kiusata ja hyvinhän tuo riiviö Hymyä totteli. Kodakin totta kai oli mukana mutta tyytyi vain merkkailemaan pitkin pihaa ja syömään ruohoa, taisi vain olla tyytyväinen että pennulla oli tällä kertaa toinen leikkikaveri.:D Kiitos Sissin porukoille sekä Maijalle vielä tätäkin kautta että saatiin käydä kylässä ja pentua sosiaalistamassa.:)

Sirun brother from another mother.:)




On Sirulla kyllä vaan aivan isänsä pää ja profiili, voisi ihan luulla että painii noissa kuvissa Kodan kanssa.
Maijan avustuksella saatiinkin vihdoinkin otettua uudet ja todella hyvät kehityskuvat juniorista joten tässä tulee, ikää tosiaan se 3kk kuvissa.





On se kyllä niin hienon ja lupaavan näköinen vaikka itse sanonkin! <3 On kaikki palaset kohdillaan ja tosiaan tasapainoinen ainakin tässä vaiheessa kehitystä. Saas nähdä mitä ipanasta vielä oikein tulee.
Meillä on rauhallisin ja "tylsin" kesä miesmuistiin, kalenterissa ei ole yhtään mitään.:D Kaikki muut vaan harrastaa ja takoo tuloksia näköjään koko ajan, me vaan ollaan ja kasvetaan. Melkein tulee jo niitä kuuluisia paineita että pitäisi itsekin olla koko ajan jossain menossa ja tekemässä ainakin Kodan kanssa mutta tämä oli ihan tietoinen päätös. Minulla alkaa sitäpaitsi uudet opinnot taas elokuussa, joten siinäkin mielessä haluan vain kasvattaa ja kouluttaa pennun siihen mennessä siihen kuosiin, että pystyn nuo hyvillä mielin jättämään koulupäivien ajaksi huoletta kotiin. Elämässä kun on muutakin ja joku tärkeysjärjestys sentään pitää olla ja järki kädessä. Kesä tietysti olisi sitä ihan parasta harrastusaikaa, mutta eiköhän me ainakin pennun kanssa syksyksi ja talveksi jotain keksitä. Nyt saa pojat kyllä ihan luvan kanssa vaan olla ja nauttia kesästä ja elämästä. Pentukin saa ihan rauhassa kasvaa ja olla pentu ja riiviö.
Laitetaanpas vielä loppuun muutama kuva komiasta isäkoirastakin, on ollut pikkuisen pentupainotteista tämä kuvasato vaan jostain syystä viime aikoina.:D





tiistai 6. kesäkuuta 2017

Pennun pään sisällä


Cooper eli Juniori eli Pipana eli Riiviö on nyt tasan 11 viikkoa. Tässä vajaan parin viikon sisään olen alkanut saamaan aika hyvän käsityksen millainen pieni tollerin alku mulla oikein onkaan hyppysissä. Se saattaa näyttää aivan Kodalta, mutta on kyllä luonteeltaan täysin erilainen.
Cooper on selvästi kovapäisempi, äijämäisempi, energisempi. Sillä ihan tosissaan on luonnetta eikä se pelkää näyttää sitä. Edes tässä iässä! Siitä on kovaa vauhtia tulossa todellinen Ferrari; punainen ja tulinen! Se on kotosalla kyllä isänsä tapainen pehmeä, kainalossa viihtyvä nallekarhu. Mutta kun lähdetään tuonne ulkoilmaan niin siitä kasvaa hetkessä rohkea ja sisukas punaturkin alku.
Mulle oli aikamoinen yllätys, kun meille ennestään tuttu vanha pinseriherra Sisu alkoi alistamaan Cooperia pojille tyypilliseen tapaan, ja juniori suuttui siitä hetkessä aivan silmittömästi. Lähti sellainen kiukkuinen huuto ja riuhtoi itsensä vapaaksi ja antoi vanhalle herralle samantien samanlaista kyytiä.. Oli siinä ihmeteltävää, kun jätkä oli tosiaan silloin vain kymmenen viikkoa ja silti jo tollainen meno päällä. Vaikka siis muuten on todella sosiaalinen ja avoin kakara, niin täytyy nyt jatkossa olla valppaana kun meinaan on jo nyt luonnetta eikä hänelle selvästi ryppyillä ollenkaan. Toisaalta on myös todella hyvä huomata tällaisia piirteitä jo näin ajoissa, niin osaa niihin sitten myös jatkossa varautua.
Koda kun on ollut aina pehmeä ja nöyrä kuin mikä. Olen aina voinut luottaa siihen kuin kallioon, että se ei mitään turhia höyryjä ulos päästele tai apinoi ilman hyvää syytä. En minä tietenkään ajatellut alunperinkään, että vaikka Cooper Kodan poika onkin niin siitä tulisi täysin samanlainen. Yksilöitähän kaikki ovat. Toisaalta pidän tästä Cooperin luonteesta, siinä on mielestäni juuri sellaista topakkuutta minkä miellän tollerille hyväksi. Koda on ollut lottovoitto; aivan täydellinen ensimmäinen koira kun tolleri oli silloin täysin uusi rotu itselleni. Jos olisi heti alusta pitäen ollut Cooperin kaltainen tapaus, niin asia voisi olla hieman eri. Odotan Cooperilta kyllä harrastuskoirana paljon; sillä on juuri sellainen asenne ja moottori mikä sopii varmasti moneen tekemiseen. Koda kun on ollut hieman liian rauhallinen ja lunki ja hyytynyt monessa eri lajissa ja kokeessa ennen aikojaan..



Meillä onkin mennyt nyt oikein mukavasti. Isä ja poika ovat aina vaan lähentyneet ja lähentyneet. Kodalle teki mökkireissu ja pieni vapaa pennusta selvästi hyvää ja on senkin jälkeen päässyt aina välillä lyhyelle breikille vanhempieni luokse. Sen jälkeen se tulee kotiin häntä iloisena heiluen ja itse hakee pentua taas leikkimään. Ja nyt noita painileikkejä on monta kertaa päivässä, ulkonakin kävellään kuin Majakka ja Perävaunu konsanaan.
Cooper pääsi myös viime torstaina meidän mukaan Kodan nosework-treeneihin. Meidän superihana treeniporukka kun oli ihan vaatinut että juniori pitää ottaa näytille mukaan ja Cooperhan oli ihan onnesta soikeana! Käyttäytyi kyllä aivan upeasti koko tunnin; oli reipas ja koko ajan valppaana mutta istui ja katseli rauhallisesti ja HILJAA kun muut tekivät. Ja sai sitten jolkottaa Kodan perässä kun oli iskän vuoro.:) Parasta oli kuitenkin agilityputki! Cooper sujahti täyspitkään aksaputkeen hetkeäkään epäröimättä, aivan kuin olisi sellaista juossut koko ikänsä. Ei mitään pelkoa pimeästä putkesta ja hassusta alustasta, ei hitsi että olin ylpeä! Sitä oli ihan mahtavaa rallattaa menemään.:D On se kyllä aika rohkea ipana! Eiköhän junnu pääse jatkossakin joskus mukaan.

Perjantaina sitten Kodan rallytokokisakuski Tiia kävi täällä meillä Cooperia, tulevaa kisatykkiään, moikkaamassa. Tiia ihastui Cooperiin täysin (kukapa ei) ja ipana teki kyllä vaikutuksen nokkeluudellaan, rohkeudellaan ja mahtavalla miellyttämisen-ja kontaktihalullaan. Oli siinä sitten Tiian kanssa puhetta että rallytokon lisäksi Tiia alkaisi Cooperin kanssa myös tulevaisuudessa kisata agilityssa! Tämähän mulle vaan passaa, itsestäni kun ei todellakaan aksakuskiksi ole.:D Itse voin hoitaa näyttelyt ja tokokisat, mutta jos muuhun löytyy osaava ja halukas kuski niin antaa mennä vaan! Toivottavasti vaan on pojun luusto terve tätä lajia varten mutta senkin sitten vaan aika näyttää. Tällä hetkellä nimittäin kroppa ainakin näyttää aksakoiralle oikein sopivalta, on nimittäin pikkuisen sutjakkaampi ja jalkavampi tapaus, ainakin tässä vaiheessa kehitystä, kuin isänsä!

Coop 10 viikkoa. Jalkaa tulossa?
On kyllä kaikin puolin tosi näppärän ja kivannäköinen poju tulossa! Vaikka itse sanonkin. Tykkään tosi paljon jo nyt sen raameista ja kropasta, oikea selkälinja ja häntä ja kaikki tulossa. Cooperilla on vanhempiensa tapaan myös todella kaunis pää ja ilme jo nyt sekä pentuturkin alta tulossa oikein hienoa punertavaa väriä. Dumbokorvat vaan tuppaa vähän olemaan, vaikka muuten kauniit ja oikea-asentoiset ovatkin.:D Innolla ja mielenkiinnolla odotan miltä ipana oikein isona näyttääkään!




Saatiin myös pakkaseen hieman uusia aarteita, kun saatiin kaveriltani Sarilta pieni pupu, varis sekä juuri pennun suuhun sopiva räksä. Räksän Cooper ottikin syvällä otteella suuhun heti empimättä ja lähti kantamaan.:) Myös ihanalta (eli AIVAN HIRVEÄLTÄ!) tuoksuva pupu ois ollut ihan paras juttu ikinä! Mutta eiköhän näytetä niitä tarkemmin vasta vähän myöhemmin kun ne kunnolla mahtuvat suuhun.:)

Sunnuntaina Cooperilla oli ikää kymmenen viikkoa ja viisi päivää ja saatiin ensimmäinen päivä ilman yksiäkään pissoja sisälle! No, maanantaina tuli takapakkia parin pienen pissan verran sadepäivän takia mutta silti, ihan huikean hyvin lähtenyt tämä sisäsiistiksi opettelu käyntiin! Hieno kakara.:) Omaa selvästi paremman rakon kuin isänsä aikoinaan, joka pissaili viiden minuutin välein...

Kaiken kaikkiaan, tykkään meidän lauman kuopuksesta kyllä aivan suunnattomasti! Tulee varmasti sen kanssa olemaan omat juttunsa ja haasteensa, mutta toisaalta on hirmu kivaa ja mielenkiintoista aloittaa uuden koiran kanssa alusta puhtaalta pöydältä. Paljon on potentiaalia pikkukaverissa kyllä. Välillä on rankkaa, mutta eipä tuota kyllä poiskaan enää antaisi.:) Olen NIIIIIN onnellinen niinkin pienestä asiasta kuin siitä, että meidän pieni ipana on AHNE. Ahne kuin sika konsanaan.:D Se söisi kaiken ja koko ajan. Kaksi nirsoa ja huonosyömäistä noutajaa olisi ollut niin hankalaa että.. Luojan kiitos ei ole tässä asiassa siis tullut yhtään isäänsä vaan on "normaali" 24/7 nälkäinen noutaja.:D Jess, tekee kouluttamisestakin niin paljon helpompaa!
Ensi viikolla tuleekin jo sitten se 12 viikkoa täyteen ja päästään ekoille rokotuksille ja vihdoinkin sitä myötä myös jo käymään vähän koirapuistoilemassa juniorinkin kanssa, sitä on kyllä odotettu! Kauheen nopeasti tää aika vaan mennyt ja niin se riiviö vaan kasvaa koko ajan, apua!
Olen saanut mukavasti kuulumisia ja kuvia Cooperin siskoista sekä Kodan ja Bonitan pennuista jotka viime viikolla lähtivät myös jo maailmalle, voisi seuraavan postauksen tehdä siis näistä muistakin kakaroista ja niiden kuulumisista.:) Ei passaa nimittäin heitäkään tietenkään unohtaa!

Isä ja poika. Niin rakkaat.<3

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Riiviöarkea


Nyt on reilu kaksi viikkoa yhteiseloa takana pipanan kanssa ja edelleen on kaikki paikat ehjänä! Mitä nyt pissajälkiä sekä naskalihampaiden aiheuttamia naarmuja sormissa ja varpaissa ei lasketa, mutta muuten kaikki on oikein mallillaan.:)
Viikko siihen meni, että juniori kotiutui kunnolla. Ja kun se rentous ja ymmärrys siitä että tämä on nyt hänen kotinsa ja laumansa löytyi, niin jopa tuo viime postauksessa ressaamani ruokahalu löytyi! Nyt Cooper syö oikein mielellään ja ahneesti joka aterian, huh. Ulkona on myös reipastunut ja rohkaistanut hirveästi; koko ekan viikon pystyin huoletta pitämään pentua irti missä vain mutta nyt on jo niin seikkalunhaluinen ja utelias ipana, että pakko on remmissä pitää kiinni tai muuten läksisi poju maailmalle.:D


Reilu viikko siihen myös meni, että Koda taisi ymmärtää että ei tuo riiviö täältä nyt kulumallakaan pois lähde. Ja sen myötä ovat pojat leikkineet aina vaan enemmän ja enemmän yhdessä. Koda jopa itse käy välillä hakemassa poikansa painileikkiin! Mulla on puhelin täynnä noita leikkivideoita, on ne vaan niin liikuttavia. Täytyypä yrittää joskus saada niitä tänne blogiinkin..
Koda vaan saisi kovemmin sanoa riiviölle että nyt se on väsynyt ja leikki loppuu; pentu kun saa aika vapaasti isäänsä käyttää nyrkkeilysäkkinä ja neulatyynynä.:D Vaikka Koda olisi itse väsynyt niin pentu saa silti sen päällä ryömiä ja roikkua karvoissa. On se sen verran pitkäpinnainen ja pehmo isukki. Ruokakupistaan sentään pitää edelleen huolen että siihen ei Cooperilla ole asiaa, vesikipolta sitten voidaankin juoda "viisaat" päät yhdessä ilman ongelmia.

Helatorstain laiskottelua.


Näin läheisiä meillä jo ollaan.<3

Huomaako jotenkin että ne on sukua?
Sisällä Cooper on edelleen ihmisten perään, mutta ulkona Koda on sen tuki ja turva. Ollaan lenkkeilty niin poikien kanssa yhdessä, kuin erikseenkin. Cooper kävelee remmissä jo hurjan hienosti 9-viikkoiseksi ipanaksi.:) Hyyyvin hitaasti tietysti edelleen, kun koko ajan pitäisi pysähtyä ihmettelemään asioita. On tuo pennun maailmankatsomus vaan niin hauska ja liikuttava!


Nyt meillä olikin hieman erilainen viikonloppu, kun Koda pääsi (täysin ansaitulle!) pentuvapaalle viikonlopulle, kun porukat ottivat sen mukaansa mökille. Jäätiin siis riiviön kanssa kaksin kaupunkiin. Olihan tuo aluksi ihan ihmeissään, kun oli nyt ekaa kertaa kotona ilman Kodaa. Etsi joka huoneesta ja sängyn alta ja odotti jonkin aikaa ovella että missä se isi oikein on.:/
Tämä teki meillekin varmasti ihan hyvää olla pennun kanssa kahdestaan, että sai vähän lisäkuvaa millainen juniori oikein on miehiään. Edelleen ensimmäinen sana mitä siitä tulee mieleen on riiviö. Tässä vaiheessa ehkä ihan luonnollistakin se vaan.:D On poju myös todella avoin ja sosiaalinen, luottavainen ja utelias. Rohkea ja reipas, onneksi ei mikään uhkarohkea vaan omaa edes jonkinnäköisen suojeluvaiston. Ajattelee ensin ja toimii sitten, kivaa tämäkin. On myös kyllä itsenäisempi kuin Koda, tämän huomaa siinä että esim päikkäreitä nukkuu mieluusti yksin makkarissa tai eteisessä, vaikka itse olisi olohuoneessa tai keittiössä. Koda kun on aina siellä missä ihminen on.
Koda on nauttinut mökillä täysin siemauksin uimisesta, veneilystä ja kalastamisesta, en usko että se on suonut ajatustakaan meille täällä kotona.:'D Toivottavasti herra on saanut ladattua akkuja nyt viikonloppuna. Veikkaan että täällä on aikamoiset riemunkiljahdukset ja ilopissat lattialla kun iskä illemmalla kotiin taas saadaan.
Täällä siis edelleen kaikki tosiaan hyvin ja ihan rauhassa kasvetaan ja opitaan aina vaan lisää toinen toisistamme. Ykkösasiana listalla on nyt tänne-käsky joka ei vaan millään meinaa mennä ipanalle kaaliin, sen verran kivempaa olisi tällä hetkellä mennä omia menojaan ja juosta karkuun.:D No, toivottavasti se vielä tästä.
Loppuun vielä vähän pentukuvasaastetta, olkaa hyvät!

Tämä ilme sillä on aina silloin, kun on pahat mielessä.


Sulla on pakko olla jotain namia siellä ylhäällä!

Fiksu ja filmaattinen skidi.


Pallohulluus is strong in this one.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Poika on tullut kotiin!

Tai no, oikeastaan poika kotiutui meille jo tasan viikko sitten, mutta sen jälkeen onkin kotona ollut sellainen tollosirkus menossa, että vasta nyt on hetki aikaa istahtaa ja kerrata ensimmäisen viikon kuulumiset.
Tosiaan, viime perjantaina hurautettiin Somerolle mini-Cooperia hakemaan! Koda lähti totta kai mukaan. Ihan huippureipas penikka oli alusta asti. Vartin verran itkettiin autossa, jonka jälkeen tulikin uni ja herättiin vasta kotipihassa.

Eipä arvannut isi-koira että pentu tulisi mukaan ja jäädäkseen.:D
Siinä sitten ensimmäinen ilta ihmeteltiin toinen toisiamme. Kyllä huomasi, että oli Cooperia sisaruksineen sosiaalisesttu ja paljon, kun on ihan alusta pitäen ollut todella paljon ihmisten perään, todella ihmisrakas, sosiaalinen ja avoin pikkupentu siis ihan isänsä tapaan.:) Ja olihan lähipiirinkin heti pakko tulla pikku-ukkoa morjenstamaan.

Ensimmäisen illan ihmettelyä.
Itse odotin eniten Kodan reaktiota ja miten pojilla lähtisi sujumaan noin muutenkin. Koda on ollut paljon pentujen kanssa tekemisissä ja tykkää leikittää niitä tosi mielellään ja on pitkäpinnainen niiden kanssa. Ne ei tietenkään vaan koskaan ole olleet meillä kotona saman katon alla.:D Koda oli lähinnä sillä tuulella, että jos vaan ignoretan tuota otusta niin ehkä se lähtee ajanmyötä pois.:D Heti teki selväksi että hänen kupilleen ei ole asiaa eikä hänen hännällään saa leikkiä, muuten kaikki on ok. Ensimmäinen yö oli aika rankka, pidin Cooperin häkissä varmuuden vuoksi ja voi jestas sitä huutoa.. sinnikäs on pikkumies, ei voi muuta sanoa. On nyt muutenkin paljon kovempi käyttämään ääntään kuin ikihiljainen Koda, huh huh.. No, siitä selvittiin ja siitä lähtien Cooper on saanut nukkua vapaana makkarissa ja kun ei ole tarvinnut häkissä olla niin nukkuu hiirenhiljaa aamuun asti. Viime yönäkin nukuttiin RUHTINAALLISET yhdeksän tuntia putkeen kaikki, ei tarvinnut edes pissillä yöllä käydä ja aamutarpeet tehtiin suoraan ulos! Hieno ipana! :)

Isä ja poika.<3
Koda oli monta päivää Cooperia kohtaan melko viileä ja välinpitämätön. Vasta nyt tuntuu että alkavat pikkuhiljaa löytää yhteisen sävelen. Yrittävät jo välillä vähän painia ja leikkiä vetoleikkejä lelujen kanssa. Koda tuntuu välillä ihan järkyttyvän kesken leikin että ei hemmetti, mä oikeasti pidän hauskaa ja leikin tän pikkuriiviön kanssa - ja vakavoituu ja lopettaa leikin siihen juuri kun pennulla olisi hirveän hauskaa.:D Se on aika harmi, kun Cooper ihan palvoo maata Kodan tassujen alla mutta eiköhän se tästä vielä pikkuhiljaa.. Onneksi pentu osaa leikittää ja viihdyttää itseään yksinäänkin vielä.


Cooper 8 viikkoa.
Cooper noin muuten.. No, mitä tässä nyt kahdeksanviikkoisesta osaa viikon yhteiselon jälkeen sanoa, on aivan ihana tapaus! Se on Kodan tavoin melko rauhallinen pentu, toki osaa olla myös riiviö ja hepuloi kuten pennun kuulukin. Mutta perusluonteeltaan rauhallinen ja lunki joka ei turhia hutiloi ja höntyile. Se on myös paljon nöyrempi ja uskovaisempi, tai ehkä miellyttämisenhaluisempi jo nyt kuin Koda tuossa iässä oli. Se uskoo siis heti kun sitä kieltää, Kodalle kun asia piti takoa kalloon kantapään kautta melko usein. Se hakee aivan mahtavasti katsekontaktia ja kontaktia ihmiseen muutenkin koko ajan, lupaava toko/rallytokokoiran alku siis ehkäpä? :) Se on sosiaalisen luonteensa lisäksi myös todella nokkela ja hirmu nopea oppimaan. Tuo Cooperin katsekontaktin hakeminen on kyllä aivan upea juttu! Kovaäänisempi se Kodaa tosiaan on, heti kun joku asia ei herran mieleen ole niin se kyllä ilmastaan aika kovaan ääneen.:D Siinä voi olla työnsarkaa jatkossa.. Poika on myös ilmeisesti perinyt isänsä nirsouden harmillisesti, mulle kun olisi yksi huonosyömäinen noutaja riittänyt varsin hyvin..Vaikka ei tosiaan pitäisi näillä eväillä pikku-ukon nälkää nähdä.


Keittiössä on tungosta nykyisin.
Noh, Koda on sentään onneksi alkanut kummasti yhtäkkiä löytää ruokahaluaan pennun tulon myötä.;) 

Futistreenit iskän kanssa.
Luonnollisesti ei olla vielä mitään ihmeellistä pennun kanssa tehty. Kunhan ollaan oltu ja totuteltu toisiimme ja näihin pentuelämän rutiineihin taas. Ollaan opittu istumaan ja odottamaan ruokaa, kulkemaan hississä ja remmissä ja ulkona ravataan mooooonta kertaa päivässä, heh heh.. Onneksi on kesäpentu niin ei tarvii kerrospukeutua koko ajan! Ollaan opeteltu tunnistamaan omaa nimeä (lukuisten lempinimien ohessa) ja luoksetuloa totta kai, sosiaalistettu entistä enemmän ihmisiin, fanejahan Cooperilla riittää, koirakavereita ei vielä muita ole Kodan ja Eetun lisäksi. Kunhan rokotukset saadaan niin lähdetään sitten puistoon ja kaupungille uusia koiriakin tapaamaan.:) Pentu saa meidän taloudessa olla ihan kaikessa rauhassa pentu, kiire ei mihinkään suuntaan ole, kunhan vaan nää kaikki perusasiat tulee ensin kuntoon.




Cooper on aivan mahtavan ihana persoona! Miten joku niin pieni ja joku niin riiviö voikin olla jo niin rakas? Se on lumonnut meidät ihan kaikki! Ja vaikka yhteiseloa on takana vasta viikko, tuntuu kuin se olisi ollut meillä jo paljon pidempään. Onhan tämä rankkaakin ollut, ei sitä käy kieltäminen, mutta meillä on onneksi hieno tukiverkko ympärillä joka tarvittaessa auttaa ja on tämä kaikki ollut sen arvoista ihan täysin.<3
Pentu kasvaa ihan silmissä, joten pakkohan tästä lyhyestä pentujasta on yrittää nauttia ja ottaa kaikki irti! Odotan niin suurella innolla ja mielenkiinnolla isän ja pojan yhteisiä tulevia seikkailuja ja tolloja touhuja.:)

Mun isourpo ja pikku-urpo.<3

Iskän korvaa ois niin kivaa nakertaa.